hallituksen jäsenet v. 2026
- Puheenjohtaja Miia Vilska
- Varapuheenjohtaja: Raili Serenius
- Sihteeri Anna-Liisa Pekonen
- Rahastonhoitaja: Hanne Seppänen
- Hallituksen jäsen: Sini Tauriainen
- Varajäsen: Tanja Hinkkanen
- Varajäsen: Annukka Dahlman
Hallituksen esittely:
Puheenjohtaja Miia Vilska, Parikkala
Miten minusta tuli koiraharrastaja?
Ensimmäinen kosketukseni koiramaailmaan on 80-luvulta, kun perheeseen tuli
suomenajokoira. Siitä kipinä metsästyskoirien kanssa touhuamiseen alkoi. Ikioma
ensimmäinen koira oli harmaanorjanhirvikoira Sepi, jonka kanssa innostuinkin
metsästysseuratoiminnasta ja koiran ohjaamisesta. Seuraava hirvikoira olikin
monitoimimetsästyskoira itäsiperianlaika Miska. Miskan kanssa liityimme silloiseen
Parikkalan koiraharrastajiin 2000-luvun alussa. Puolison myötä koiraharrastus laajeni
erilaisiin metsästyslajeihin ja matkan varrella kokemusta kertyi eri koiraroduista
mm. saksanmetsästysterrieristä, sileäkarvaisesta kettuterrieristä, working jack
russelterrieristä, patterdalenterrieristä ja suomenajokoirasta.
Oman rakkaimman rodun löysin karkeakarvaisesta unkarinvizlasta 15-vuotta sitten. Ryhmä
7:n seisova lintukoirarotu on vallannut sydämen ja pysyy siellä varmaan aina ja ikuisesti.
Nuka, Manu ja Rela vizslat olivat aikaisemmat metsästyskaverini. Nykyisin nuorikko
Zöldmali Hunter Urho on tiiviisti mukana perheen arjessa, metsästyksessä sekä perheen
rakkaana sohvaperunana.
Terveisiä koiraharrastajille:
Koiraharrastajille pyrin antamaan tukea laajalla kokemuksella erilaisista metsästyskoirista ja
niiden kanssa näyttelyissä ja käytännön metsällä toimisesta, ohjaamalla koiria ja ihmisiä
yhteiseloon sekä kannustamaan ihmisiä mukaan tylsään yhdistyksen pykäläviidakkoon.
Tulkaa tarinoimaan ja nykäisemään hihasta tapahtumissa ja kylillä.
Varapuheenjohtaja Raili Serenius
Olen Raili ja tällä hetkellä omistan 8 kk vanhan tanskandoggityttö Danan. Nuorena tyttönä
näin yhdellä naapurin miehellä mustan tanskandogin ja päätin, että joskus minäkin hankin
dogin. Kotona äitini pelkäsi isoja koiria, joten meillä oli kiinanpalatsikoiria 2, äitini lempirotu.
Minä pikkutyttönä haaveilin vain saksanpaimenkoirista ja ulkoilutin naapureiden
saksanpaimenkoiria ahkeraan. Ensimmäinen koirani oli spk Roni ja harrastin tokoilua ja
jälkeä sen kanssa. Enemmänkin ei niin kilpailumielessä. Lasten tullessa elämääni
meille tuli kodinvaihtajana kultainennoutaja Max, ihana sydänten valloittaja ja uimamaisteri.
Hänelle tuli kaveriksi parsonrusselin terrieri Tellu, jonka kanssa harrastettiin agilitya. Nämä olivat ihana pari. Tellun sain pitää aina 17-vuotiaaksi asti.
Rescue-koira Rudy Viipurista tuli paikkaamaan Maxin, 12 v. poismenoa Tellun kaveriksi. Se oli
mahtava tyyppi, kun kuoriutui arkuudestaan. Sitten tuli haaveena taas pk saksanpaimenkoira
Akon, jonka kanssa harrastin arkitottiksia, vähän tokoa ja noseworkia, rallytokoalkeita ja jälkeä. Olimme pitkään Suomen etsijäkoirissa. Näyttelyinnostus tai näyttelykärpänen
puraisi Akonin kanssa vahingossa, kun aloitimme mätsäreistä ja huomasin, että tämähän on
kivaa, kun saadaan voittoja ja kivoja palkintoja ja aina pieni jännitys, että miten meille tänään
käy. Tykkäsimme molemmat olla kehässä. Kävimme myös norminäyttelyissä hakemassa voittoja.
Danaa ennen minulla ehti olla 2 vuotta ihana Thelma doggi, jonka kanssa kävimme näyttelyissä ja kokeilimme myös mejää joitakin kertoja. Thelma ehti tulla juniori-muotovalioksi.Thelma sairastui vakavasti ja elämä päättyi
liian aikaisin, 2 vuotiaana. Danan kanssa toivottavasti saamme viettää yhdessä mukavan matkan erilaisten
harrastusten parissa ja nauttia yhteisistä metsälenkeistä ja marjastuksesta ja olla vaan.
Rahastonhoitaja Hanne Seppänen
Olen Hanne Kaakon koiraharrastajat ry:n rahastonhoitaja. Aiempaa kokemusta ko.
tehtävästä on muutamasta eri yhdistyksessä ja olen ollut aiemminkin koiraharrastajien
hallituksessa eri tehtävissä.
Lapsuudenkodissani oli aina aika ajoin koira, mutta koirat eritoten
englanninspringerspanielit tulivat elämääni vajaat parikymmentä vuotta sitten. Tällä hetkellä
miulla on 12-vuotinen enkkusprinkku Ansku, joka on ollut nuorempana metsästys käytössä.
Nyt eläkäpäivien iloksi ollaan jatkettu jo Anskun ollessa nuori aloitettua Rallytoko-harrastusta, josta se pitääkin kovasti.
Sihteeri Anna-Liisa Pekonen
Perheessämme on 5-vuotias karkeakarvainen saksanseisoja. Alunperin en ollut kovinkaan innostunut koirasta, kun muu perhe sen hankintaa suunnitteli. Tällä hetkellä olen kuitenkin perheemme aktiivisin koirankouluttaja. Harrastan koiran kanssa juoksua, metsästystä, mejää, näyttelyitä ja monenlaista muuta. Rotu on ihanteellisen aktiivinen ja innokas kaikkeen tekemiseen. Kotioloissa se on kuitenkin rauhallinen ja harkitseva perhekoira. Aiempi koirakokemus oli vähäistä. Tuttujen koirista oli lähinnä kokemusta spanieleista ja noutajista.
Hallituksen jäsen Sini Tauriainen
Olen lapsesta asti tykännyt koirista, vaikka kotona ei koiraa ollutkaan. Sukulaisilla oli suomenajokoiria ja niitä paijattiin ja lenkiteltiin, kun niitä näki. Kylän koiria vein lenkille, aina kun oli mahdollista.
Omaan taloon muuttamisen myötä koirat tulivat osaksi perhettä. Lähinnä sydäntä on paimenet ja labradorinnoutajat. Perheessämme on ollut belkkari-saksanpaimen mix, saksanpaimenkoira, labradori-dallumix ja tällä hetkellä löytyy valkoinenpaimenkoira, pieniamerikanpaimenkoira ja labradorinnoutaja. Koiria on ollut meillä perheessä jo yli 20 vuotta. Koirien kanssa harrastelu on tullu vahvemmin kuvioihin pikkulapsiarjen jäätyä taakse ja nuorimman lapsen sekä Pieniamerikanpaimenkoiran myötä.
Itse harrastan rallytokoa pääasiassa. Näyttelyharrastuksessa olen kuskina, huoltojoukoissa ja mahdollistajana.
Itseäni kiinnostaa kaikenlainen touhuilu koirien kanssa sekä erilaisten lajien kokeiltu. Tärkeintä ovat kuitenkin koiran arkielämän taidot.
Hallituksen varajäsen Annukka Dahlman
Olen Annukka ja muuttanut Simpeleelle 2019. Lapsuuskodissa on liki aina ollut
koiria (omia ja huostaan otettuja). Oma eka koirani oli Amerikan cockerspanieli. Sen jälkeen
maalla asuessa talouteen tuli erilaisia laumanvartijoita (pyreneiden
mastiffi, maremmano, kuvaz,podhalanski…). En ole koskaan aikaisemmin harrastanut mitään
koirien kanssa, kunnes valkoisen paimenkoira Pojun kanssa kokeiltiin rallytokoa, nosea ja
mm. LTE. Korona-aikaan pesueeseemme tuli blaffa Dalmis, jolla harvinainen pylly blaffa (normaalisti värivirhe
on korvassa) sai nimekseen Dali, Salvador Dalin mukaan. Poju alkoi oireilla rakenteesta ja
aloin tuumailla kompaktimpaa koiraa, mutta luonteikasta ja silmää miellyttävää->
Tiibetinterrieri, joka ei muuten ole terrieri vaan paimenkoira: iso koira pienessä paketissa.
Hänestä tuli Teppo, koska olimme häntä hakemassa, niin siinä sitten nimeä pähkätessä
totesin, että ihan sama olkoon vaikka Teppo, kun mikään ei kelpaa. Tepon kasvattajalle
lupasin käyttää Teppoa jossain lähinäyttelyssä…no se hömpötys vei mennessään ja nyt
Teppo on kansainvälinen muotovalio. Tepon kanssa käymme kaverikoirailemassa ja hän on
myös paimennustaipparit suorittanut sekä LTE:n.
Näyttelyissä ihastuin Partacollieihin ja tuumasta toimeen; meille tuli Hugo, ruskea partacollie.
Hugon kanssa toki näyttelyitä ja paimennusta, mutta eniten Hugo rakastaa hoopersia ja
agilityä, joten niitä on sen myötä hiukan tullut opeteltua. Ja jottei elämästä puuttuisi haastetta
on meillä Hugon velipuoli Hirmu. Hirmu on vielä pentu ja pikkuhiljaa on aloiteltu eri
harrastuksia, katsotaan, mikä sitten on Hirmun juttu.
Hallituksen varajäsen Tanja Hinkkanen
Mie oon melkeinpä siirtyny hevosista koiriin. Reilu parikymppisenä muutin taloon, jossa oli
terrieri ja beagle. Siitä lähti miun ja beaglen agility-höntsäilyharrastus. Myöhemmin tähän
remmiin liitty miun ensimmäinen oma spanieli, nyt sekin jo edesmenny.
Oon aina tykänny metsästyskoirista tai ylipäätänsä minuu kiehtoo koirat, joilla on
jokin vahva, luontainen käyttötarkoitus, jota ihminen pystyy hyödyntämään.
”Kotonakotona” meillä ei koiria lapsuudessa ollu, koska perheessä oli allergikko, mutta
mummoloista ja sukulaisilta löytyi sitten koiria taluteltaviksi ja siliteltäviks.
Nykyään lasten tultua kuvioihin on aktiivinen koirien kanssa tekeminen epäsäännöllisen
säännöllistä. Tykkään touhuta koirien kanssa laidasta laitaan: käydä näyttelyissä, agilitya
(höntsä), mejä, pyöräillä ja metsästää.